Elitistin Russ Meyer -arvostelusarja etenee yhtä varmasti ja vauhdilla kuin krapulainen kohti videovuokraamoa. Definitiivinen katsauksemme porskuttaa kronologisesti Wild Gals of the Naked Westiin skipaten The Immoral Mr. Teasia seuranneen Eve and the Handymanin yksinkertaisesti siitä syystä, että allekirjoittanut ei ole kyseistä osaa Meyerin tuotannosta nähnyt. Vuoden 1961 Eroticaa ei ole nähnyt kovin moni muukaan.

Kovin kauas Mr. Teasista ei Wild Gals ole edennyt. Kertojan mahtipontinen selitys villistä lännestä ilman sen kummempaa sisältöä on kovin meyermäistä. Intiaanien - "punaiseksi maalattujen miesten" - ja monisatapäisen ratsuväen yhteenotot onnistutaan esittämään kuvaamalla soivaa torvea, ratsastuksen tahdissa heiluvaa miekan kahvaa ja virtaavaa vettä. Kunnes miekka tahriutuu punaiseen maaliin ja psykedeeliset maalipurot sekoittuvat veteen ja toisiinsa. Tästä siirrymme nykyaikaan ihmettelemään autioitunutta villin lännen kylää. Kamera törmää vanhaan ukkoon, joka alkaa selostaa kameralle kaupungin historiaa, sillä kapakka on juuri tällä hetkellä suljettu. Kyseinen kasikymppinen on periaatteessa elokuvan ainoa henkilö, jolla on dialogia, ja muuten tapahtumat etenevät mykkäelokuvamaisesti.

Mies aloittaa tarinansa siitä, kuinka kaupunki oli niin paha, että sille ei siitä syystä annettu nimeä ollenkaan. Kuva miehestä hämärtyy ja takauman hyllyvät melonit valtaavat ruudun antaen alle sekunnin päästä tilaa nopeille lähikuville ihmisistä, aseista, rinnoista, viinasta ja ties mistä.